keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Tunikoita pareittain

Kaivoin taas saumurin ja ompelukoneen pitkästäaikaa esille. Ettei kävisi käsityöt yksitoikkoisiksi, niin välillä ompeluhommia. Sattui silmiini fb:n puolella Kuosiverstaan kaunis Talviomena-niminen ohut joustocollege. Piti heti tilata sitä tunikan mitta. Leveyttä kankaalla oli senverran että riitti yksi pituus. Tilasin 90cm mutta tuli reilusti eli 99cm. Sanoisin että reilu kauppias tässä suhteessa.
Sitten ei ollut tietoa minkä SK:n välissä oli t-paidan kaavat joita aioin käyttää. Ihan tavallisen mallisella lyhythihaisen puseron kaavalla leikkasin. Hihat otin ensin kankaan sivusta ja sitten vasta etu- ja takakappaleen. Jatkoin helman ja hihojen pituutta sopiviksi eli sen mitä kangas antoi myötä.
Työnjohdolle tuli nälkä kesken työn vahtimisen. Piti ensin hänet ruokkia ennenkuin pääsin jatkamaan leikkuuta.
Muistin että edellinenkin samasta paikasta tilaamani Kevättulppaani- kangas oli ompelematta. Leikattuna kyllä mutta yllätys, yllätys sehän olikin melkein valmis. Ei puuttunut muuta kuin pääntiekaitale paikalleen. Ilmeisesti etuosan v-pääntie oli alkanut jotenkin tökkimään ja olin siirtänyt työtä eteenpäin. Taisi siinä vuosikin vierähtää. En tarkkaan muista milloin tuota olin ommellut.
Äkkiähän näitä saumurilla surauttelee jos kone vaan on kunnossa. Saumuri nikotteli koko Talviomena-tunikan ompelun ajan mutta tuon Kevättulppaanin saumat näyttivät kunnollisilta. Kone on hyvin puhdistettu ja öljytty vanhemman poikani toimesta ettei siinä vikaa. Vaikka miten säätelin tikkiä, en siitä kunnollista saanut. Ajattelin että antaa mennä kunhan tunika jotenkin koossa pysyy. Harmitti tietysti kun olisi ne sisäpuolen saumatkin saaneet siistit olla. No aina ei voi onnistua.

torstai 14. syyskuuta 2017

Pinkinpunaiset japanilaissukat

Edelleen olen viehättynyt tästä japanilaisesta mallikuviosta. Siinä on sitä jotain mikä peittoaa sileän mallin mennen tullen vaikka kuviota pitää seurata joka rivillä. Muistiin ei voi luottaa ollenkaan sillä joka kerros on erilainen.
Näissä pinkinpunaisissa sukissa lanka on erittäin ohutta ja tuli tunne että pitää aloittaa sukat varpaista langan riittävyyden takaamiseksi. Se nyt on vaan mulle vieläkin aika tuntematon juttu vaikka muutamat olen niinpäin neulonut. Kantapään kohdilla se näinkin päin tökkii vaikka olisi miten helpot ohjeet. Ehkä yhdet sukat vuodessa neulon varpaista varteen. Olen tallentanut itselleni yhden hyvän ohjeen ja se on Alituiset-blogista.
Aloitukseen loin 8+8 silmukkaa kahdelle puikolle. Kärkilisäyksetkin meni ihan hyvin mutta se kiilalisäys tuottaa aina vaan harmaita hiuksia. Kun siinä tarvitaan jotain laskusuorituksia ja niissä olen huono. Itselle kun tekee niin voi mitata vanhoista sukista että mihin se kiilakavennus päättyy. Siitä samasta kohdasta aloin tehdä lisäyksiä ja vahvistettua kantapäätä jalan alle.
Kyllähän se sukka väärästä suunnastakin sukalta näyttää mutta hitaampi on minusta neuloa kuin varresta alaspäin. Tuppaa tulemaan tuo kantaosiokin aina liian leveä ja pitkä mutta hyvin istuu jalkaan että ei kai sen sitten niin tarkkaa ole. Kaventelin muutaman silmukan tuossa kantapään jälkeen pois ennenkuin pitsineulos taas alkoi. Sukan varteen tein jonkunmoista resoria vähän jäljitellen pitsikuvion oikeita ja nurjia silmukoita. Päätöskerros tuli ihan tarpeeksi väljä.
Lankahan on nimetöntä tosikierteistä 100% merinovillaa, Puikkomaisterin kai itsensä värjäämää,(en ihan varma ole). Sukkiin meni lankaa 70g ja neuloin 2½:n puikoilla.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Sinivalkoista sukkaa

Muutaman parin sukkia Suomi 100-teemalla minäkin aion neuloa jossain noiden pitsisukkien välissä. Tässä ensimmäinen pari. Valkoinen lanka vanhempaa Nallea ja sininen nyörilanka Regia Trent Pointia. Sukkaparin paino 54g ja neulottu 3:n puikoilla, nyörit 2½:n.
Sukat neulottu venäläisellä lehtipitsi-ohjeella niinkuin muutama muukin pari tässä vuoden aikana. Vasta viimeaikoina olen päässyt siihen tavoitteeseen että molempiin suuntiin kääntyvä kavennus lehtimallissa on yhtä hieno. Alkuperäisessä ohjeessa siinä lehtikuviossa kavennetaan jokatoisella kerroksella aina 3 silmukkaa yhteen lehden reunassa. Oikealle kaartuva kavennus meni jotenkuten mutta vasemmalle en saanut onnistumaan. Aloin kaventamaan joka kerroksella vaikka lisäykset tulivatkin jokatoisella. Nyt olen tyytyväinen jälkeeni.
Välillä jotain ruokapuoltakin vaikka se ei olekaan vahvempia puoliani. Tehtiin tässä taannoin ukkoni kanssa kesäkurpitsasta ruokaa. Naapurin mummo antoi aikamoisen mötikän ja pitihän se jotenkin jalostaa. Mistäs sitä muuten kuin netin syövereistä ohjetta katsomaan. Osallistuin minäkin noiden valmistukseen. Ripottelin pippuria johonkin väliin ja laitoin uuniin ja otin pois. Ukkoni teki kaiken muun ja hyviä olivat.
Osa oli jo syöty ennenkuin hokasin kuvan ottaa.
Vielä löytyi tuoreita nokkosia kun alkukesästä olin ottanut ekan sadon kuivumaan. Se on aika kallista kilohinnaltaan tuo kuivattu nokkonen että kannattaa hyvin itsekin kuivatella ja hienontaa. Olen vähän huono sitä mihinkään käyttämään mutta tyttäret sitäkin ahkerampia.

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Pidemmät pitsisukat japanilaisella mallikuviolla

Tämä japanilainen pitsikuviomalli ei jätä rauhaan edelleenkään. Alkuvuodesta neuloin samasta langasta ensimmäiset sukat tällä kuviolla. Pinterestistä löytyy sama mallikuvio. Nyt jatkoin vartta vähän pidemmäksi kun eivät tule omaan jalkaan.
Vähän sain pähkäillä että miten tuon pohkeen kohdan saa sopivaksi kun nilkka on kuitenkin sukkien saajalla yhtä ohkainen kuin omanikin. Lisäsin alun luomiskerrokseen kahdeksan nurjaa silmukkaa eli kaksi silmukkaa aina puikolle nurjiin kohtiin. Silmukat loin 3:n puikoille ja vaihdoin 2½:n puikot kun pohje kapeni nilkkaa kohden. Lankaa meni sukkapariin 119g.
Tämä lankahan on nimetöntä 75% villa/25% polyamidi, mutta on siinä vahva lampaan haju jäljellä vaikka pesin sukat Marseillesaippualla ja liotin vielä huuhteluainevedessä.
Seuraavat sukat samalla mallilla ovat alussa tästä ohuesta merinolangasta. Lanka oli vyyhdillä joten kerin sen kahteen samankokoiseen kerään enkä katkaissut lankaa kerien välistä. Aloitin sukat varpaista niin saan kulutettua loppuun.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Puikkomaisterin Pipokirjan esittely

Tänään oli sitten se päivä kun Puikkomaisterin Pipokirja tipahti minunkin postilaatikkooni. Jo toista viikkoa takaperin kirjantekijä kehotti olemaan valppaana postilaatikolla. Tänään se valppaus palkittiin. Olin juuri lenkiltä tulossa iltapäivällä kun postiauto ajeli edessäni meidän kadulla. Kerrankin ei tullut turhaa reissua laatikolle niinkuin useana päivänä muuten.
Hetihän se uusi kirja oli selattava läpi samalta istumalta. Täytyy sanoa että aika erikoisia malleja löytyy mutta jokaiselle jotakin. En osaa mitään hienoa esittelyä sepustaa ja tiedän että sellaisia tulee monelta muultakin. Ehkä keskityn enemmän tähän yhteen myssyyn jonka testineulojana toimin keväällä.

Maaliskuun alussa tapasin Puikkomaisterin Snurressa ja hän opasti alkuun tuossa myssyssä. Niinhän sitä olisi luullut että sellainen äkkinäinen opastus jäisi muka mun muistiini. Minulla oli kiire ja Tiina oli ruokatunnillaan ja kiireinen kanssa. Sain häneltä siis mukaani tuon turkoosi/pinkin valmiin myssyn ja toisen harmaa/pinkin aloituksen lankoineen.
Kun sitten kotiin ehdin reissustani viikon päästä niin otin myssynalun ja kääntelin sitä sekä valmista samanlaista ja puistelin päätäni. Kyllä niin kiinalaiselta alulta näytti että ei mitään määrää. Oli tarkoitus että neulon myssyn tuosta vaaleanharmaasta ja pinkistä. Minä kun en ole koskaan harmaasta tykännyt niin vaihdoin sen tilalle tuon vihreän. Ei auttanut langan värin vaihtokaan. Meni toista kuukautta enkä päässyt alkuresoria pidemmälle.
Montakohan viestiä laitoin Tiinalle ettei onnistu, hae pätevämpi neuloja. Tiina vaan peukutti fb:n yksityisviestipuolella ja nauroi varmaan itsekseen. Minä melkein itkua väänsin kun ei auennut ollenkaan tuo kuviopatentti. Vaikka oli mieliväriset langatkin ja myssyn nimi tuttu eli vanhemman tyttöni nimi. Kun sitten testineulonnan takaraja eli huhtikuun loppu alkoi tulla vastaan niin jostain se älynväläys tuli ja sain kuin sainkin myssyn neulottua.
Turkoosi/pinkki on siis se Tiinan neuloma ja vihreä/pinkki mun taistelumyssy. Lankaa meni 71g ja neulottu 3:n puikoilla.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Parit junasukat

Välillä tulee sellainen olo ettei tiedä mitä neuloisi vaikka päässä pyörii paljonkin neulottavia. Sitten on parempi että ottaa vaan pieniä töitä alulle että saa äkkiä valmiiksi. Vaaleansiniset 25g ja vihreät 30g. Molemmat neulottu 2½:n puikoilla. Minulla oli kaksi kerää tuota vaaleansinistä lankaa ja kerässä se 25g. Tein ekan sukan ja punnitsin sen ja jäljelläolevan langan. Kerän lopussa oli 1g vähemmän kuin valmis sukka painoi. En sitten uskaltanut riskeerata vaan otin sen täysinäisen kerän. Nyt on kaksi vajaata 11g:n keränloppua. Nukensukat saa tai sitten lisänä jonkun muun värin kanssa vähän isommat.
Nyt kun olen ollut mustikassa useana päivänä niin ei passaa valkoisia neuleita paljon käsitellä ettei tule tummia raitoja väliin. Kun sattuu taas olemaan työnalla kahdetkin valkoiset sukat. Toiset puhtaanvalkoisesta ja toiset luonnonvalkoisesta langasta.

Kivasti ihmiset antavat vinkkejä miten saa äkkiä mustikan sinin pois käsistä. Itse huomasin että pyyhkimällä kosteuspyyhkeellä lähti jo metsässä aika paljon pois väriä. Vaan sitten taas sattui silmiin muutama iso mustikka niin taas oli väriä sormissa. Joku vinkkasi että Tolulla lähtee myös väri helposti.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Pastelliväriset lehtitossut

Vielä valmistuu kesäsukkia. Tälläkertaa taas ihan 100% puuvillalangasta jota tuolla varastossa on vielä muutama keränen. Mallihan on Pinterestistä löydetty pelkkä kuva josta hyvin pystyy kerrokset laskemaan. Sukan etupuolella oleva pitsikuvio löytyy useammastakin mallikirjasta ja netissä monesta paikasta. Varren nyöri on i-cord-neulosta kahdella silmukalla ja lehdet keksin omasta päästä.
Lankaa meni 83g tähän pariin ja neuloin 3:n puikoilla. Puuvillalanka on aika nihkeää neulottavaa, ainakin jos on vähänkään hikinen ilma ja hikiset kädet. Koivupuikot eivät kulkeneet mihinkään joten piti ottaa vanhat harmaat puikot kehiin. 20cm:n puikkojen pituus vaan vähän jarrutteli kun olen vallan tottunut noihin 15:cm koivuisiin.
Välillä joutuu sellaisten ongelmien pariin ettei tiedä itkisikö vai nauraisi. Tässä pojan pusakassa oleva taskuvetoketju on kiinnitetty tyyliin liimaamalla. Ketjun hammasosa oli irronnut siitä kankaisesta osasta ja olisi ollut liian iso homma repiä koko ketju pois. Sain lukko-osan paikalleen ja ompelin käsin noita pistoja ettei ketjun lukko pääse liian alas ja hyppäämään pois paikoiltaan. Se vikahan taskussa nyt on ettei käsi mahdu kokonaan taskuun mutta säilyypä sitten paremmin taskussa avaimet ja muut pikkutavarat.