keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Tunikoita pareittain

Kaivoin taas saumurin ja ompelukoneen pitkästäaikaa esille. Ettei kävisi käsityöt yksitoikkoisiksi, niin välillä ompeluhommia. Sattui silmiini fb:n puolella Kuosiverstaan kaunis Talviomena-niminen ohut joustocollege. Piti heti tilata sitä tunikan mitta. Leveyttä kankaalla oli senverran että riitti yksi pituus. Tilasin 90cm mutta tuli reilusti eli 99cm. Sanoisin että reilu kauppias tässä suhteessa.
Sitten ei ollut tietoa minkä SK:n välissä oli t-paidan kaavat joita aioin käyttää. Ihan tavallisen mallisella lyhythihaisen puseron kaavalla leikkasin. Hihat otin ensin kankaan sivusta ja sitten vasta etu- ja takakappaleen. Jatkoin helman ja hihojen pituutta sopiviksi eli sen mitä kangas antoi myötä.
Työnjohdolle tuli nälkä kesken työn vahtimisen. Piti ensin hänet ruokkia ennenkuin pääsin jatkamaan leikkuuta.
Muistin että edellinenkin samasta paikasta tilaamani Kevättulppaani- kangas oli ompelematta. Leikattuna kyllä mutta yllätys, yllätys sehän olikin melkein valmis. Ei puuttunut muuta kuin pääntiekaitale paikalleen. Ilmeisesti etuosan v-pääntie oli alkanut jotenkin tökkimään ja olin siirtänyt työtä eteenpäin. Taisi siinä vuosikin vierähtää. En tarkkaan muista milloin tuota olin ommellut.
Äkkiähän näitä saumurilla surauttelee jos kone vaan on kunnossa. Saumuri nikotteli koko Talviomena-tunikan ompelun ajan mutta tuon Kevättulppaanin saumat näyttivät kunnollisilta. Kone on hyvin puhdistettu ja öljytty vanhemman poikani toimesta ettei siinä vikaa. Vaikka miten säätelin tikkiä, en siitä kunnollista saanut. Ajattelin että antaa mennä kunhan tunika jotenkin koossa pysyy. Harmitti tietysti kun olisi ne sisäpuolen saumatkin saaneet siistit olla. No aina ei voi onnistua.

torstai 14. syyskuuta 2017

Pinkinpunaiset japanilaissukat

Edelleen olen viehättynyt tästä japanilaisesta mallikuviosta. Siinä on sitä jotain mikä peittoaa sileän mallin mennen tullen vaikka kuviota pitää seurata joka rivillä. Muistiin ei voi luottaa ollenkaan sillä joka kerros on erilainen.
Näissä pinkinpunaisissa sukissa lanka on erittäin ohutta ja tuli tunne että pitää aloittaa sukat varpaista langan riittävyyden takaamiseksi. Se nyt on vaan mulle vieläkin aika tuntematon juttu vaikka muutamat olen niinpäin neulonut. Kantapään kohdilla se näinkin päin tökkii vaikka olisi miten helpot ohjeet. Ehkä yhdet sukat vuodessa neulon varpaista varteen. Olen tallentanut itselleni yhden hyvän ohjeen ja se on Alituiset-blogista.
Aloitukseen loin 8+8 silmukkaa kahdelle puikolle. Kärkilisäyksetkin meni ihan hyvin mutta se kiilalisäys tuottaa aina vaan harmaita hiuksia. Kun siinä tarvitaan jotain laskusuorituksia ja niissä olen huono. Itselle kun tekee niin voi mitata vanhoista sukista että mihin se kiilakavennus päättyy. Siitä samasta kohdasta aloin tehdä lisäyksiä ja vahvistettua kantapäätä jalan alle.
Kyllähän se sukka väärästä suunnastakin sukalta näyttää mutta hitaampi on minusta neuloa kuin varresta alaspäin. Tuppaa tulemaan tuo kantaosiokin aina liian leveä ja pitkä mutta hyvin istuu jalkaan että ei kai sen sitten niin tarkkaa ole. Kaventelin muutaman silmukan tuossa kantapään jälkeen pois ennenkuin pitsineulos taas alkoi. Sukan varteen tein jonkunmoista resoria vähän jäljitellen pitsikuvion oikeita ja nurjia silmukoita. Päätöskerros tuli ihan tarpeeksi väljä.
Lankahan on nimetöntä tosikierteistä 100% merinovillaa, Puikkomaisterin kai itsensä värjäämää,(en ihan varma ole). Sukkiin meni lankaa 70g ja neuloin 2½:n puikoilla.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Sinivalkoista sukkaa

Muutaman parin sukkia Suomi 100-teemalla minäkin aion neuloa jossain noiden pitsisukkien välissä. Tässä ensimmäinen pari. Valkoinen lanka vanhempaa Nallea ja sininen nyörilanka Regia Trent Pointia. Sukkaparin paino 54g ja neulottu 3:n puikoilla, nyörit 2½:n.
Sukat neulottu venäläisellä lehtipitsi-ohjeella niinkuin muutama muukin pari tässä vuoden aikana. Vasta viimeaikoina olen päässyt siihen tavoitteeseen että molempiin suuntiin kääntyvä kavennus lehtimallissa on yhtä hieno. Alkuperäisessä ohjeessa siinä lehtikuviossa kavennetaan jokatoisella kerroksella aina 3 silmukkaa yhteen lehden reunassa. Oikealle kaartuva kavennus meni jotenkuten mutta vasemmalle en saanut onnistumaan. Aloin kaventamaan joka kerroksella vaikka lisäykset tulivatkin jokatoisella. Nyt olen tyytyväinen jälkeeni.
Välillä jotain ruokapuoltakin vaikka se ei olekaan vahvempia puoliani. Tehtiin tässä taannoin ukkoni kanssa kesäkurpitsasta ruokaa. Naapurin mummo antoi aikamoisen mötikän ja pitihän se jotenkin jalostaa. Mistäs sitä muuten kuin netin syövereistä ohjetta katsomaan. Osallistuin minäkin noiden valmistukseen. Ripottelin pippuria johonkin väliin ja laitoin uuniin ja otin pois. Ukkoni teki kaiken muun ja hyviä olivat.
Osa oli jo syöty ennenkuin hokasin kuvan ottaa.
Vielä löytyi tuoreita nokkosia kun alkukesästä olin ottanut ekan sadon kuivumaan. Se on aika kallista kilohinnaltaan tuo kuivattu nokkonen että kannattaa hyvin itsekin kuivatella ja hienontaa. Olen vähän huono sitä mihinkään käyttämään mutta tyttäret sitäkin ahkerampia.

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Pidemmät pitsisukat japanilaisella mallikuviolla

Tämä japanilainen pitsikuviomalli ei jätä rauhaan edelleenkään. Alkuvuodesta neuloin samasta langasta ensimmäiset sukat tällä kuviolla. Pinterestistä löytyy sama mallikuvio. Nyt jatkoin vartta vähän pidemmäksi kun eivät tule omaan jalkaan.
Vähän sain pähkäillä että miten tuon pohkeen kohdan saa sopivaksi kun nilkka on kuitenkin sukkien saajalla yhtä ohkainen kuin omanikin. Lisäsin alun luomiskerrokseen kahdeksan nurjaa silmukkaa eli kaksi silmukkaa aina puikolle nurjiin kohtiin. Silmukat loin 3:n puikoille ja vaihdoin 2½:n puikot kun pohje kapeni nilkkaa kohden. Lankaa meni sukkapariin 119g.
Tämä lankahan on nimetöntä 75% villa/25% polyamidi, mutta on siinä vahva lampaan haju jäljellä vaikka pesin sukat Marseillesaippualla ja liotin vielä huuhteluainevedessä.
Seuraavat sukat samalla mallilla ovat alussa tästä ohuesta merinolangasta. Lanka oli vyyhdillä joten kerin sen kahteen samankokoiseen kerään enkä katkaissut lankaa kerien välistä. Aloitin sukat varpaista niin saan kulutettua loppuun.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Puikkomaisterin Pipokirjan esittely

Tänään oli sitten se päivä kun Puikkomaisterin Pipokirja tipahti minunkin postilaatikkooni. Jo toista viikkoa takaperin kirjantekijä kehotti olemaan valppaana postilaatikolla. Tänään se valppaus palkittiin. Olin juuri lenkiltä tulossa iltapäivällä kun postiauto ajeli edessäni meidän kadulla. Kerrankin ei tullut turhaa reissua laatikolle niinkuin useana päivänä muuten.
Hetihän se uusi kirja oli selattava läpi samalta istumalta. Täytyy sanoa että aika erikoisia malleja löytyy mutta jokaiselle jotakin. En osaa mitään hienoa esittelyä sepustaa ja tiedän että sellaisia tulee monelta muultakin. Ehkä keskityn enemmän tähän yhteen myssyyn jonka testineulojana toimin keväällä.

Maaliskuun alussa tapasin Puikkomaisterin Snurressa ja hän opasti alkuun tuossa myssyssä. Niinhän sitä olisi luullut että sellainen äkkinäinen opastus jäisi muka mun muistiini. Minulla oli kiire ja Tiina oli ruokatunnillaan ja kiireinen kanssa. Sain häneltä siis mukaani tuon turkoosi/pinkin valmiin myssyn ja toisen harmaa/pinkin aloituksen lankoineen.
Kun sitten kotiin ehdin reissustani viikon päästä niin otin myssynalun ja kääntelin sitä sekä valmista samanlaista ja puistelin päätäni. Kyllä niin kiinalaiselta alulta näytti että ei mitään määrää. Oli tarkoitus että neulon myssyn tuosta vaaleanharmaasta ja pinkistä. Minä kun en ole koskaan harmaasta tykännyt niin vaihdoin sen tilalle tuon vihreän. Ei auttanut langan värin vaihtokaan. Meni toista kuukautta enkä päässyt alkuresoria pidemmälle.
Montakohan viestiä laitoin Tiinalle ettei onnistu, hae pätevämpi neuloja. Tiina vaan peukutti fb:n yksityisviestipuolella ja nauroi varmaan itsekseen. Minä melkein itkua väänsin kun ei auennut ollenkaan tuo kuviopatentti. Vaikka oli mieliväriset langatkin ja myssyn nimi tuttu eli vanhemman tyttöni nimi. Kun sitten testineulonnan takaraja eli huhtikuun loppu alkoi tulla vastaan niin jostain se älynväläys tuli ja sain kuin sainkin myssyn neulottua.
Turkoosi/pinkki on siis se Tiinan neuloma ja vihreä/pinkki mun taistelumyssy. Lankaa meni 71g ja neulottu 3:n puikoilla.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Parit junasukat

Välillä tulee sellainen olo ettei tiedä mitä neuloisi vaikka päässä pyörii paljonkin neulottavia. Sitten on parempi että ottaa vaan pieniä töitä alulle että saa äkkiä valmiiksi. Vaaleansiniset 25g ja vihreät 30g. Molemmat neulottu 2½:n puikoilla. Minulla oli kaksi kerää tuota vaaleansinistä lankaa ja kerässä se 25g. Tein ekan sukan ja punnitsin sen ja jäljelläolevan langan. Kerän lopussa oli 1g vähemmän kuin valmis sukka painoi. En sitten uskaltanut riskeerata vaan otin sen täysinäisen kerän. Nyt on kaksi vajaata 11g:n keränloppua. Nukensukat saa tai sitten lisänä jonkun muun värin kanssa vähän isommat.
Nyt kun olen ollut mustikassa useana päivänä niin ei passaa valkoisia neuleita paljon käsitellä ettei tule tummia raitoja väliin. Kun sattuu taas olemaan työnalla kahdetkin valkoiset sukat. Toiset puhtaanvalkoisesta ja toiset luonnonvalkoisesta langasta.

Kivasti ihmiset antavat vinkkejä miten saa äkkiä mustikan sinin pois käsistä. Itse huomasin että pyyhkimällä kosteuspyyhkeellä lähti jo metsässä aika paljon pois väriä. Vaan sitten taas sattui silmiin muutama iso mustikka niin taas oli väriä sormissa. Joku vinkkasi että Tolulla lähtee myös väri helposti.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Pastelliväriset lehtitossut

Vielä valmistuu kesäsukkia. Tälläkertaa taas ihan 100% puuvillalangasta jota tuolla varastossa on vielä muutama keränen. Mallihan on Pinterestistä löydetty pelkkä kuva josta hyvin pystyy kerrokset laskemaan. Sukan etupuolella oleva pitsikuvio löytyy useammastakin mallikirjasta ja netissä monesta paikasta. Varren nyöri on i-cord-neulosta kahdella silmukalla ja lehdet keksin omasta päästä.
Lankaa meni 83g tähän pariin ja neuloin 3:n puikoilla. Puuvillalanka on aika nihkeää neulottavaa, ainakin jos on vähänkään hikinen ilma ja hikiset kädet. Koivupuikot eivät kulkeneet mihinkään joten piti ottaa vanhat harmaat puikot kehiin. 20cm:n puikkojen pituus vaan vähän jarrutteli kun olen vallan tottunut noihin 15:cm koivuisiin.
Välillä joutuu sellaisten ongelmien pariin ettei tiedä itkisikö vai nauraisi. Tässä pojan pusakassa oleva taskuvetoketju on kiinnitetty tyyliin liimaamalla. Ketjun hammasosa oli irronnut siitä kankaisesta osasta ja olisi ollut liian iso homma repiä koko ketju pois. Sain lukko-osan paikalleen ja ompelin käsin noita pistoja ettei ketjun lukko pääse liian alas ja hyppäämään pois paikoiltaan. Se vikahan taskussa nyt on ettei käsi mahdu kokonaan taskuun mutta säilyypä sitten paremmin taskussa avaimet ja muut pikkutavarat.

perjantai 4. elokuuta 2017

Valkoinen kauluri nro 3

Jo täytyy varautua syksyyn ja talveen. Tämä kauluri on neulottu Novitan Bambino-langasta ja lankaa meni 56g. Kokonainen 50g:n kerä ja rippeet päälle. Neuloin 3:n puikoilla. Samasta valkoisesta langasta olen neulonut aiemmin jo pari kauluria. Pehmeä lanka eikä pistele kaulassa.
Malli on Pinterestistä venäläinen pitsikauluri eikä siihen suomenkielistä ohjetta olekaan tietääkseni. Osaahan tuon kaulaosan neuloa ilman ohjettakin ja pitsiosuuteen oli joku ystävällinen ihminen suomentanut niitä pitsikaavion merkkejä.
Alkuperäisessä ohjeessa tuo kaulaosan resori on vain 11cm mutta neuloin tähän 15cm resoria. Lyhyempikaulaiselle tai jopa kaulattomalle riittää matalampikin resori. Vieläkään en osannut tehdä pitsiosion reunaa ohjeen mukaan vaikka jo virkkaamalla reunan teinkin.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Kolmannet mansikkasukat

Vielä jatkuu mansikkakausi ainakin sukkien muodossa jollei muuten. Nämä ovat jo kolmannet samalla mallilla eli omalla. Vihreä lanka vaihtui Fabeliin kun en löytänyt sitä samaa Heritagen merinoa mitä käytin kaksiin edellisiin. Punainen on myös Fabelia ja valkoinen nimetöntä 75% villa/25% polyamidi.
Koko on siro 40 ja lankaa kului yhteensä 70g. Neulottu 2½:n puikoilla kun langat ovat ohkaisia. Tykkään niin mallista että vielä yhdet pitää neuloa kunhan elokuu koittaa.
Viimetorstaina kävin eka kerran mustikoita katselemassa ja melkein meinasi katseluksi jäädäkin. Kyllä niin vähän on poimittavaa verrattuna kahteen edelliseen vuoteen. Tunnin olin ja 7dl sain kerättyä paljain käsin.
Mansikatkin pakastettiin melkein ensimmäisten joukossa kun ei siihen voi luottaa että halventuisivat. Ostettiin 4x5kg ja joka laatikko erihintainen. Siis ihan tarkoituksella 2 laatikollista olivat edellisen päivän poimintoja ja 2 saman aamun. Keskihinta näinollen 29€.
Viimeisessä laatikossa oli 2 näin ihanan mallista mansikkaa ja makukin oli niin makea että.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Huivi nimeltä Barbiegirl

Joskus onnistuu, joskus ei. Nyt mielestäni onnistui aika hyvin vaikka ei ohjetta ollut minkäänlaista. Loin vaan silmukat, 3 kpl ja neuloin muutaman kerroksen ainaoikeaa. Keräsin siitä pötköstä silmukat ja aloitin. En ole oikein koskaan onnistunut tuolla aloituksella eikä se nytkään kai ihan oikein mennyt mutta mulle kelpasi. Suit`sait sukkelaan kun aloitin, ei ollut aikaa etsiä mistään ohjetta.
Ajatuksissani olin huivia tehnyt jo pidemmän aikaa mutta malli muotoutui vasta neuloessa. Jännäsin koko neulomisen ajan että millainen mahtaa tulla. Nyt harmittaa kun en tehnyt minkäänlaisia muistiinpanoja. Täytyy vissiin ota kynä käteen ja tarkastella huivia tarkemmin ja kirjoittaa jotain muistiin. Tuntuu että voisin neuloa muutaman muunkin värisen samalla mallilla.
Oikeastaan tuossa ei ole muuta tylsää kuin tuo sileän osuuden neulominen. Arvasin ettei lanka riitä loppuun asti ja siinäpä tulikin tenkkapoo että millä jatkan. Löytyi samantyylistä lankaa mutta oli ohuempaa. En kelpuuttanut sitä vaikka sävyltään oli samaa ja vieläpä nimikin oli sama. Zeldan käsinvärjäämiä molemmat.
Vaikka minulla on paljonkin väriltään juuri näitä pinkki/vaaleanpunainen sävyjä niin en tahtonut löytää sopivaa lankaa loppupitsiin. Oli sentään muutaman vuoden marinoitunutta Roosanauha-lankaa jonka kelpuutin ja tuo vaalea oli jämät jostain sukista. Kun sekään ei riittänyt loppuun asti piti korkata vähän tummempi vyyhti samaa lankaa jota ei sitten mennyt paljon enempää kuin päättelykerrokseen.
Huivin nimeksi laitoin siis langan nimen eli Barbiegirl ja lankaa meni koko vyyhti eli 100g/400m. Langan koostumus 75% merino/15% silkki/ 10% pellava. Reunukseen meni yhteensä 38g niitä Roosanauhalankoja. Joskus saa kulutettua jotkut langat viimeiseen pätkään asti niinkuin nyt tämän päävärin ja sukista jääneen Roosanauhalangan lopun. Neuloin huivin sileän osuuden 3:n pyöröllä ja vaihdoin pitsireunukseen 3½:n puikot.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Satumetsä-junasukat

Pientä ja kaunista tulee kauniista langasta. Tämä on Zeldan käsinvärjäämää "Satumetsä"-lankaa ja neuloin viimekeväänä yhdet lyhytvartiset naistensukat samasta langasta. Ihanaa lankaa joka koostuu pehmeästä merinovillasta 75% ja polyamidi 25%. Kyllähän vauvansukat kestäisivät pelkästä villastakin neulottuna.
Sukkaparin paino 28g ja neuloin 2½:n neliskanttisilla puupuikoilla. Lankaa jäi jäljelle 12g että siitä nöttösestä ei pieniäkään sukkia enää saa kuin yhdistämällä muuhun lankaan.
Kävin eilen pitkästä aikaa lähikirpparilla kun tytär antoi aiheen jota piti hakea vaan olipa pöytä tyhjennetty että se siitä. Kiertelin sitten huvikseni ja tapasin yhden entisen työkaverini ja hän ihmettelemään että mikä se tämä laite on. No mulla ihan pomppas että katoppa vaan ja 10€ koko vanha laatikko jossa oli tämä puolauskone. Katsoin Toikan sivuilta niin siellä hinta samaiselle laitteelle on 75€.
Eipä olisi mun silmä ottanut puolauslaitetta sieltä kaiken muun tavaran seasta. Olen erittäin huono löytämään mitään enkä olekaan vakikävijä kirppareilla. Kiitos kuuluu siis hänelle, entiselle työkaverille. Eipä tarvitse enää puolanpohjiakaan paperista värkkäillä kun niitäkin oli tuossa vanhassa karkkilaatikossa. Eikun kutomaan pellavapyyheliinoja syksyllä kansanopistoon. Langat voi puolata jo sitten kotona etukäteen.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Pikkuvarpaille junasukat

Pieniä sukkia on kiva neuloa kun tulee minullakin hitaalla valmista melkein parissa kolmessa päivässä. Nämä ovat ihan kivat välitöinä kun ei tarvitse ohjetta pahemmin seurata.
Samanlaiset ja samasta langasta neuloin vähän toista vuotta takaperin. Siksipä näistä ei hirveästi ole kirjoitettavaa mutta täytyy kuitenkin jotain riipustaa että vuoden lopussa näkee mitä on saanut aikaiseksi. Koska lanka on samaa ja 25g:n kerässä niin puikotkin olivat samat eli 2:n pienillä sormikaspuikoilla neuloin. Edellisistä jäi kerästä tähteeksi kolmisen metriä ja näissä loppui kesken siinä metrin verran. No onneksi oli se kolme metriä.

Viimevuonna olin ekakerran mustikassa kesäkuun viimeinen päivä. Nyt ei tarvitse mennä metsään vielä moneen viikkoon. Kun kävin viimeviikolla katselemassa lenkillä niin jokunen vihreä marja erottui varpujen seasta.

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Juhannuksen japanilaissukat

Kun on paljon keskeneräisiä töitä niin joskus jotain valmistuu sitten nopeampaan tahtiinkin. Nämä japanilaisella mallikuviolla olevat sukat ovat jo toiset samanmoiset. Ensimmäiset neuloin jo alkuvuodesta valkoisesta langasta. Tähän sukkapariin meni lankaa 70g ja neuloin 2½:n puikoilla. Lanka HERITAGE sock yarn, 75% merino superwash/25% nylon.
Eipä ole sellaiset sukat joita reissussa neulotaan tai telkkaria katsoessa. No en katso muutenkaan ettei senpuoleen. Mallikuvion joka rivi on erilainen ettei jää mieleen sitten millään vaikka toistoa tapahtuukin. Silti tykkään tällaisista malleista enemmän kuin ihan perussileästä neuleesta.
Punainen väri on vaikea kuvattava oli sitten aurinkoinen tai pilvinen päivä tai vaikka valot päällä. Kaikki punaisen eri sävyt taitaa vetää enemmän ja vähemmän pinkkiin päin. Ei se mua haittaa kun olen pinkin ystävä. Sanoin vaan on niin vaikea selittää eri sävyjä.
Otin ensin aamulla sukkien valmistuttua kuvia sisällä mutta ajattelin että ulkona puolipilvisessä säässä tulisivat aidommat värit. Ukkoni ajoi eilen nurmikon niin missään ei ollut hyvää paikkaa kuvata. Sitten otin yhden raparperin lehden, kävi hyvin tähän tarkoitukseen. Meillä on tänävuonna joku ihme ilmiö noissa kahdessa raparperissa. Toisen lehdet niin valtavan suuria ja toisessa pehkossa pientä ja tiheää kasvustoa. Se pieni kasvusto on varmaan seurausta kevään pakkasista ja suurempi sitten pääsi kasvamaan senkin edestä mitä pieni kitui.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Juhannus 2017

Joku hidastuspistos iskenyt minuun tai sitten on mielessä jotain muuta kuin neulomista. No kaksi paria näitä lehtisukkia sain valmiiksi. Malli on tuttu viimesyksyltä kun joku oli löytänyt Pinterestistä kauniin sukkakuvan mutta ohjetta ei löytynyt. Vaikka olisi ohjekin ollut niin se olisi ollut venäjäksi. Aika arka väri on mutta kloriitilla saa valkaistua kun on ihan 100% puuvillaa tämä lanka. Sukkapariin meni 85g ja neuloin vanhoilla harmailla 20cm:n sukkapuikoilla. On vähän mitä vääntää eikä mene mutkalle eikä poikki. Olen niin tottunut näihin uudempiin 15cm:n pituisiin puisiin että pidemmät tuntuu olevan tiellä ja ottavan hihoihin kiinni. Puuvillalanka tuntuu luistavan kuitenkin paremmin vanhoilla harmailla kun puiset jarruttaa.
Olin viikonloppuna vanhemman tyttären luona Helsingissä yhden yön. Lauantaina käytiin Haagan alppiruusupuistossa ihailemassa kauneutta. Ilma oli kaunis ja nuo isot alppiruusut vielä kauniimpia. Kyllä riitti korkeutta ja leveyttä pensailla mutta sopiva kasvualusta kun on niin kyllä kasvaa ja kukkii.
Muutama ilta takaperin sain jo iltapuurooni uusia mansikoita. Tuosta eteläpuolen seinänvierestä keräsin. Ei niissä ihan ollut se metsämansikan aito maku mihin on tottunut.
Nyt pitää syventyä tuohon mattojen tamppaamiseen mutta toivottelen kaikille blogiini eksyville rauhaisaa Juhannusjuhlaa.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Mikrotuen synttärikakku

Viikko takaperin juhlittiin mikrotukeni synttäreitä ja hanellä toivomuksena mansikkakakku. Toukokuussa syntyneillä tytöillä oli unelmatorttu ja kyllähän siitä kaikki tykkäsivät. Lupasin pojalle mansikkakakun vaikka koristemansikat pitikin hakea torilta. Poika sai itse koristella päällyksen. Tuohon täytekakkuun laitoin sisälle pakkasesta raakamansikkahilloa ja kermavaahtoa johon sekoitettu rahkaa että olisi mukamas vähän terveellisempi vaihtoehto.
En ole mestari missään ruoanlaitossa tai leipomisessa. Olenkin sanonut ukolleni että se on meidän onni että olen laiska noiden suhteen. Ruokaahan nyt joutuu pakostakin laittamaan ettei tarvitse einesruokiin tyytyä kuin joskus harvoin. Leipominen on hyvin harvinaista herkkua kun muutenkin tahtoo lisäkiloja tulla näin varttuneemmalla iällä. Puoliksi syötiin tuo kakku pojan kanssa kolmeen päivään.
Eilenaamulla piti ottaa tästä meidän vanhemmasta kissasta kuva kun komenteli mua aamukahville siinä vähän vaille kymmenen. Kun en heti nostanut takamustani tuolista niin hänpä päätti sitten ottaa torkkupaikan tuosta että on sitten valmiina lähtöön kun nousen. Olen seurannut useana aamuna että kisu ramuaa tuolta kirjahyllyn päältä nukkumasta alaspäin juuri siinä main kun aamukahvia laittelen itselleni. On sitten aina jääkaapilla samaan aikaan. Eihän sitä voi olla antamatta juustosiivua tai kinkkuleikkeenpalaa kun kisu niin kauniisti katsoo.

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Lehtipitsihuivi

Kahden kuukauden aherruksen jälkeen vihdoin valmis. Olen tuon huivin ohessa muutakin neulonut ettei vallan aika tuohon kulunut. Keskustan mallikuvion otin Haapsalu sall-kirjasta. Reunan pitsiin keräsin silmukat reunasta ja alun neuloin Nancy Bushin: Pitsihuivit neuloen-kirjasta. Kun tuntui että reunus oli aivan liian kapea ohjeen mukaan neulottuna niin aloin soveltaa omiani. Puolet reunapitsistä on itsekeksimääni, siis tuo ulkoreuna.
Tämä on tilaushuivi ja mallin sain itse suunnitella. Mielikuva tilaajalla oli että tuollaista lehtikuviota. Sehän sopi mulle hyvin kun olen samalla kuviolla neulonut itselleni puseron muutama vuosi sitten. Suorakaidehuivi on helppo neuloa sen suhteen ettei tarvitse miettiä silmukoiden lisäämistä koko neulomisen ajan.
Reunus sitten aiheuttikin harmaita hiuksia. Neuloin keskiosaa senverran mitä lankaa oli ja kun se loppui aloin kerätä silmukoita ympäri huivin 150cm:n pyöröpuikolle. Sitten alkoi tenkkapoo kun piti reunakuvio saada kulmista jotenkin sopimaan. Vaikka miten laskin ja mallasin niin ei meinannut mennä tasan reunojen silmukat kuvion kanssa. Useamman kerran jouduin purkamaan kulmakohtaa ennenkuin tuli jotenkuten sopiva. Kun huivi on aika iso niin reunapitsi oli liian kapea ja niinpä jatkoin omalla sovelluksella puolet lisää. Neuloessa taas mietin että mikähän tulee mutta hyvä tuli vaikka itse sanonkin.
Olen jo jonkun aikaa pyytänyt että mieheni tekisi mulle semmoset huivinpingotusrimat ja nyt sitten sain vaikka ei nyt ihan priimaa olleetkaan. Itse suunnittelin naulojen paikat niihin rimoihin ja ukkoni vasaroi naulat paikalleen. Vielä pitää suunnitella nekin rimat uudelleen. Tuo oli vasta alkutestausta. Olen käyttänyt pitkiä puikkoja pingotusapuna ettei jokaiseen pitsisakaraan tarvitse nuppineulaa asettaa. Nyt vaan loppuivat puikot kesken eikä riittänyt päihin ollenkaan. Enkä saanut noita pitkiä sivurimoja mitenkään kiristettyä tarpeeksi kauas toisistaan.
Lankoina on Pirtin Kehräämön kahta eri lankaa. Ruskea on 70% villa/30% silkki ja valkoinen 70% villa/30% alpakka. Neulottu 4:n pyöröpuikolla ja reunukseen käytin 150cm:n kaapelia että sain kaikki vähän yli 1000 silmukkaa mahtumaan. Päättelyssä oli silmukoita 1074. Huivin paino tarkalleen 252g.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kakkosmansikkasukat

Täytyy jotakin kirjottaa kun tahtoo venyä nämä kirjoitusten välit. Nämä kakkosmansikkasukat on kuvattu jo toukokuun puolella mutta en aikonut niistä mitään kirjoittaa kun ovat ihan samanlaiset kuin ensimmäisetkin olivat. Huhtikuun lopulla niistä kirjoitin.
Nämä ovat siis melkein samanlaiset ja melkein tarkoittaa sitä että piti muutamalla kerroksella jatkaa kärkeä kun tuntui että olivat liian lyhyet. Langat ja puikot olivat samoja kuin edellisissäkin. Sukkaparin paino 70g.
Viimesyksynä käännettiin ympäri mansikkamaa joka oli jo liian vanha. Nyt ei ole sitten kuin tämä pieni pläntti näitä ahomansikoita. Tässä oli vielä pari vuotta sitten 2 isoa pionia mutta joku talvi ne hävisivät.
Tosin toisesta on itänyt joku siemen kun pukkaa uutta pehkoa ja siihen kukkaa. Tuntuu vaan että on sitä huonompaa eli yksinkertaista, mikä ei ole niin kaunis eikä kestäväkään kuin toinen joka oli tuossa ahomansikoiden kohdalla.
Tällaisista luonnonkukista tykkään jotka itävät itsekseen ja kukkivat missä sattuu niinkuin nämä. Mitä sitten ovatkin nimeltään? Sopivat hyvin tähän juhlavuoteen, sinisiä ja valkoisia sekaisin.