tiistai 17. lokakuuta 2017

Pientä ruutua sinisellä ja valkoisella

Tässä kolmas parini sukkia teemalla Suomi 100. Tällä kuviolla olen joskus neulonut villatakin itselleni vaikka pitämättä on. Kun kuvio oli muistissa niin sukkiin se sopi vallan mainiosti. Ei ole tämäkään varsinaista kirjoneuletta kun ei tarvitse neuloa kuin yhdellä langalla kerrallaan. Nostetuilla silmukoilla siis mennään osittain.
Mallikuvio vanhasta Novita-lehdestä 5/2002. On tarpeeksi yksinkertainen mutta näyttää moninkertaiselta. Lankoina vielä samat puhtaanvalkoinen Nalle ja sininen Regian trent point kuin edellisissäkin sinivalkoisissa sukissa.
Sukkapariin meni lankaa 71g. Neuloin alun resorin ja sukan kärjen 2½:n  ja välin 3:n puikoilla. Kantapään olen innostunut neulomaan nyt muutamassa parissa ristiinvahvistettuna vaikka se on jotenkin tarkemmin seurattavaa kuin normaali vahvistettu. Vaihtelu virkistää, niin sanotaan.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Polvisukat pitsikuviolla

Olipahan urakka näin pitkissä sukissa mutta valmiiksi tulivat. Mallikuvio jaksaa edelleen miellyttää mutta mieluummin lyhytvartisina ettei sukkaparin neulomisessa mene montaa viikkoa.
Ensin piti siis lähteä paikalliseen Anjalinin lankakauppaan lankaa ostamaan. Niinhän se aina vaikka kotona olisi lankaa miten paljon niin ei koskaan sitä oikeaa paksuutta ja väriä. Kun harvemmin kudon näin pitkiä sukkia niin en osannut yhtään arvioida miten paljon lankaa menisi sukkapariin. Ostin sitten varuiksi kaksi kerää à 100g/400m. Langan koostumus 55% villa/25% polyamidi/20% silkki. Kävin vielä jälkikäteen ostamassa yhden kerän varuiksi lisää mutta eipä sitä tarvittu näihin sukkiin. Lanka on aika löyhäkierteistä eikä jousta yhtään. Sukista sai sen tuntuman että ovat ryhdittömät mutta muuten ihana lanka kun ei yhtään pistele.
Aloitin varren luomalla silmukat 3:n puikoille ja lisäsin joka puikolle 2 ylimääräistä silmukkaa nurjaan kohtaan. Kaventelin ylimääräiset pois pohkeeseen mentäessä. Pohkeen alapuolella vaihdoin 2½:n puikot ja niillä posottelin loppuun asti. Kantapään tein pitkästä aikaa ristiinvahvistettuna vaikka tarkempi saa olla kuin normi vahvistetussa kantapäässä että muistaa vaihtaa silmukoiden paikan joka oikealla kerroksella. Jatkoin vahvistettua neulosta kantapään alla niin kauan kun loppuivat kiilan ylimääräiset silmukat.
Lankaa meni sukkapariin 144g eli nyt mulla on toisiinkin pitkiin sukkiin langat jos vaikka innostun joskus harmaasta. Tuo mallikuvio on tosi kaunis mutta parhaiten tulee näkyviin valkoisessa langassa.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Siniset Pikku-Unikot

Toinen sukkapari teemalla Suomi 100. Tällä kuviolla en ole vielä sukkia neulonutkaan vaikka ohje on ollut tulostettuna jo aikoja sitten. Malli on Neulovan Nartun blogista ja nimeltään Pikku Unikot. En siitä ohjeesta sitten käyttänyt kuin vain mallikuvion kun en jaksa perehtyä kirjoitettuun ohjeeseen.
Sukan suuhun neuloin kierreraidan jonka ohje on Mary Oljen kirjasta Kirjokintaita. Tämä unikkomallihan neulotaan nostetuilla silmukoilla eli neulotaan vaan jommallakummalla värillä samanaikaisesti. Vaikka muistuttaa kirjoneuletta niin ei ole sitä.
Kantapään tein pitkästäaikaa tuolla tyylillä missä vaihtuu nostettu silmukka neulotun kanssa joka oikealla kerroksella. Jatkoin sitä ristiinvahvistettua taas niin pitkälle kunnes ylimääräiset silmukat kiilassa oli kavennettu pois. Ei siis se perinteinen vahvistettu kantapää jossa rivit kulkee suoraan. Jalkapohja tuli sitten epäraidallinen johtuen tuosta unikosta.
Lankoina puhtaanvalkoinen Nalle ja sininen on Regian trent point. Molemmissa sama koostumus 75% villa/25% polyamidi. Sininen on hiukkasen ohuempaa kuin tuo Nalle mutta käyvät pareina ihan hyvin, paksuusero ei ole liian iso. Sukkaparin paino 74g ja neulottu 2½:n ja 3:n puikoilla.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Unisukat pienijalkaiselle

Tämä japanilainen pitsikuvio ei jätä rauhaan, ei vaikka en opi kaikkia rivejä ulkoa. Vaikka olen monet sukat tällä kuviolla neulonut niin aina ne virheet tahtoo tulla samoissa paikoissa. Eihän siinä muu sitten auta kuin purkaa. Mallikuvio vaihtuu niin tiuhaan ettei ehdi neuloa kuin pari kerrosta väärin niin pidemmälle ei voi jatkaa. Melkein ne on nuo langankierrot kun on jääneet pois ja ne voi lisätä parin neulotun kerroksen jälkeenkin kun tietää mistä puuttuu.
Lanka vaan ohenee edelleenkin ja se tietää sitä että jälkeä tulee aina vaan vähemmän ja hitaammin. Nämä sukat on kokoa 37 joten en voinut niitä omissa jaloissa kuvata vaikka olisivat kyllä venyneet mun jalkateräänkin.
Tämä ihanuus on ostettu Susun The Lankakaupasta tässä joskus parin vuoden sisään. Reumalankana kai tätä myydään edelleenkin. Nyt oli jo hyvin marinoitunut että kelpasi ottaa käyttöön. Aloitin sukat varresta kun se on mulle vain se tutumpi tyyli. Tulee kantapääkin oikeaan kohtaan. Näyttävät koko sukat niin hassunkurisilta ja kaidoilta. Tein kantapään vaihteeksi erilailla. En muista oliko tällä joku nimikin. Siis normaalisti jos tekee vahvistetun niin siinähän tulee rivit suoraan. Tässä kun vaihtaa joka toisella kerroksella nostetun ja neulotun silmukan niin ei tule riviä vaan tasaisempi neulos.
Niin siis kun aloitin varresta nämä sukat niin en sen paremmin murehtinut että riittääkö yksi kerä sukkapariin. Eikä sitten riittänytkään. Onneksi oli vielä toinen kerä samaa lankaa jäljellä ja siitä jouduin ottamaan n. 3,5m että sain sukat valmiiksi. Sukkapariin meni lankaa 50g ja neuloin 2:n ja 2½:n puikoilla.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Tunikoita pareittain

Kaivoin taas saumurin ja ompelukoneen pitkästäaikaa esille. Ettei kävisi käsityöt yksitoikkoisiksi, niin välillä ompeluhommia. Sattui silmiini fb:n puolella Kuosiverstaan kaunis Talviomena-niminen ohut joustocollege. Piti heti tilata sitä tunikan mitta. Leveyttä kankaalla oli senverran että riitti yksi pituus. Tilasin 90cm mutta tuli reilusti eli 99cm. Sanoisin että reilu kauppias tässä suhteessa.
Sitten ei ollut tietoa minkä SK:n välissä oli t-paidan kaavat joita aioin käyttää. Ihan tavallisen mallisella lyhythihaisen puseron kaavalla leikkasin. Hihat otin ensin kankaan sivusta ja sitten vasta etu- ja takakappaleen. Jatkoin helman ja hihojen pituutta sopiviksi eli sen mitä kangas antoi myötä.
Työnjohdolle tuli nälkä kesken työn vahtimisen. Piti ensin hänet ruokkia ennenkuin pääsin jatkamaan leikkuuta.
Muistin että edellinenkin samasta paikasta tilaamani Kevättulppaani- kangas oli ompelematta. Leikattuna kyllä mutta yllätys, yllätys sehän olikin melkein valmis. Ei puuttunut muuta kuin pääntiekaitale paikalleen. Ilmeisesti etuosan v-pääntie oli alkanut jotenkin tökkimään ja olin siirtänyt työtä eteenpäin. Taisi siinä vuosikin vierähtää. En tarkkaan muista milloin tuota olin ommellut.
Äkkiähän näitä saumurilla surauttelee jos kone vaan on kunnossa. Saumuri nikotteli koko Talviomena-tunikan ompelun ajan mutta tuon Kevättulppaanin saumat näyttivät kunnollisilta. Kone on hyvin puhdistettu ja öljytty vanhemman poikani toimesta ettei siinä vikaa. Vaikka miten säätelin tikkiä, en siitä kunnollista saanut. Ajattelin että antaa mennä kunhan tunika jotenkin koossa pysyy. Harmitti tietysti kun olisi ne sisäpuolen saumatkin saaneet siistit olla. No aina ei voi onnistua.

torstai 14. syyskuuta 2017

Pinkinpunaiset japanilaissukat

Edelleen olen viehättynyt tästä japanilaisesta mallikuviosta. Siinä on sitä jotain mikä peittoaa sileän mallin mennen tullen vaikka kuviota pitää seurata joka rivillä. Muistiin ei voi luottaa ollenkaan sillä joka kerros on erilainen.
Näissä pinkinpunaisissa sukissa lanka on erittäin ohutta ja tuli tunne että pitää aloittaa sukat varpaista langan riittävyyden takaamiseksi. Se nyt on vaan mulle vieläkin aika tuntematon juttu vaikka muutamat olen niinpäin neulonut. Kantapään kohdilla se näinkin päin tökkii vaikka olisi miten helpot ohjeet. Ehkä yhdet sukat vuodessa neulon varpaista varteen. Olen tallentanut itselleni yhden hyvän ohjeen ja se on Alituiset-blogista.
Aloitukseen loin 8+8 silmukkaa kahdelle puikolle. Kärkilisäyksetkin meni ihan hyvin mutta se kiilalisäys tuottaa aina vaan harmaita hiuksia. Kun siinä tarvitaan jotain laskusuorituksia ja niissä olen huono. Itselle kun tekee niin voi mitata vanhoista sukista että mihin se kiilakavennus päättyy. Siitä samasta kohdasta aloin tehdä lisäyksiä ja vahvistettua kantapäätä jalan alle.
Kyllähän se sukka väärästä suunnastakin sukalta näyttää mutta hitaampi on minusta neuloa kuin varresta alaspäin. Tuppaa tulemaan tuo kantaosiokin aina liian leveä ja pitkä mutta hyvin istuu jalkaan että ei kai sen sitten niin tarkkaa ole. Kaventelin muutaman silmukan tuossa kantapään jälkeen pois ennenkuin pitsineulos taas alkoi. Sukan varteen tein jonkunmoista resoria vähän jäljitellen pitsikuvion oikeita ja nurjia silmukoita. Päätöskerros tuli ihan tarpeeksi väljä.
Lankahan on nimetöntä tosikierteistä 100% merinovillaa, Puikkomaisterin kai itsensä värjäämää,(en ihan varma ole). Sukkiin meni lankaa 70g ja neuloin 2½:n puikoilla.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Sinivalkoista sukkaa

Muutaman parin sukkia Suomi 100-teemalla minäkin aion neuloa jossain noiden pitsisukkien välissä. Tässä ensimmäinen pari. Valkoinen lanka vanhempaa Nallea ja sininen nyörilanka Regia Trent Pointia. Sukkaparin paino 54g ja neulottu 3:n puikoilla, nyörit 2½:n.
Sukat neulottu venäläisellä lehtipitsi-ohjeella niinkuin muutama muukin pari tässä vuoden aikana. Vasta viimeaikoina olen päässyt siihen tavoitteeseen että molempiin suuntiin kääntyvä kavennus lehtimallissa on yhtä hieno. Alkuperäisessä ohjeessa siinä lehtikuviossa kavennetaan jokatoisella kerroksella aina 3 silmukkaa yhteen lehden reunassa. Oikealle kaartuva kavennus meni jotenkuten mutta vasemmalle en saanut onnistumaan. Aloin kaventamaan joka kerroksella vaikka lisäykset tulivatkin jokatoisella. Nyt olen tyytyväinen jälkeeni.
Välillä jotain ruokapuoltakin vaikka se ei olekaan vahvempia puoliani. Tehtiin tässä taannoin ukkoni kanssa kesäkurpitsasta ruokaa. Naapurin mummo antoi aikamoisen mötikän ja pitihän se jotenkin jalostaa. Mistäs sitä muuten kuin netin syövereistä ohjetta katsomaan. Osallistuin minäkin noiden valmistukseen. Ripottelin pippuria johonkin väliin ja laitoin uuniin ja otin pois. Ukkoni teki kaiken muun ja hyviä olivat.
Osa oli jo syöty ennenkuin hokasin kuvan ottaa.
Vielä löytyi tuoreita nokkosia kun alkukesästä olin ottanut ekan sadon kuivumaan. Se on aika kallista kilohinnaltaan tuo kuivattu nokkonen että kannattaa hyvin itsekin kuivatella ja hienontaa. Olen vähän huono sitä mihinkään käyttämään mutta tyttäret sitäkin ahkerampia.